Suomalaista eroottista kansanperinnettä

Eroottisen kansanperinteen jäljillä

Eroottisia aiheita on esiintynyt ja esiintyy kansanperinteessä kaikkialla maailmassa, eikä Suomi ole poikkeus. Ihmismieltä kaikkina aikoina askarruttanut seksuaalisuus on ujuttautunut vanhan kansan satuihin, kaskuihin, arvoituksiin ja myös lauluihin. Sitä on käsitelty suorasukaisesti ja mitä mielikuvituksellisimmin sanakääntein.

Suomalainen eroottinen kansanperinne ei ole kuitenkaan kovin tunnettua, ja vallitseva kuva kansanrunoudesta on varsin puhtoinen ja siveä. Jo Elias Lönnrot sai kuitenkin retkillään todeta, että eroottisaiheisia lauluja on laulettu viljalti. Ne eivät olleet sellaista materiaalia, jota kansallisuusaatteen aikakauden perinteenkerääjät 1800-luvulla toivoivat kuulevansa: suomalaisesta kansanperinteestä haluttiin luoda aikakauden asenteisiin istuva romanttinen kuva. Moraalisesti arveluttavia teemoja sisältäneet runot jätettiin usein kylmästi merkitsemättä muistiin. Niillä ei ollut asiaa myöskään kansalliseepokseemme Kalevalaan. Lönnrot oli kuitenkin yksi niistä harvoista kerääjistä, jotka taltioivat eroottisetkin runot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen pölyisimpiin nurkkiin.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran runokokoelmat on hiljattain julkaistu Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR) -tietokannassa. Tietokanta sisältää myös eroottisia runoja.

Lönnrotin ajan runolaulut pitivät sisällään mitä hersyvintä erotiikkaa. Osalla teksteistä on ollut oma käyttötarkoituksensa esimerkiksi lemmennostatus- ja potenssiloitsuina, kun taas toiset lienevät olleet puhtaasti viihdykkeitä. Kalevalan kansa osasi pukea intiimitkin asiat sanoiksi, ja sanoissa kiertelemättömät ilmaukset sekoittuvat usein hykerryttävään metaforiseen ilmaisuun.

Duo Pimperot (Helmi Camus & Maija Kauhanen) ovat tuotannossaan tulkinneet paljon kalevalaista eroottista perinnettä.

Kyppä rukka, lemmennostatusruno

Perseen univirsi

Likka se sanoi että pikkuiset kilkit,
niillä ei toimita mitään,
vaan sellanen häntä ku telehvoonin pylväs
se poijalla olla pitää.

Turvalan vaari sanoi nyt ei enää auta,
hulijumpa jekumia rilihumalei!
ku sängyntolpat natisee ja karvamylly jauhaa.
huijai jekumia rilihumalei!

Ennen oli kullit ku hanhilla kaulat,
hulijumpa jekumia rilihumalei!
mut nyt ne on hoikat ku pärekattonaulat.
huijai jekumia rilihumalei!

Ennen sitä pantiin että selkäranka roiki,
hulijumpa jekumia rilihumalei!
mut nyt ei ole enää niitä sellasia poikii.
huijai jekumia rilihumalei!

Kun minä olin likka ja fiini,
pilluni panin minä paperilla kiinni.
Kun naulat ne katkes ja paperit ne ratkes,
niin pillu se lähti mun lentämään
ja se lennätti minut yli Turun tornin,
huijai jekumia rellullei!

Arkistojen aarteita

Arkistojen kätköistä löytyy myös esityksiä, jotka osoittavat että eroottisia aiheita on lauluissa käsitelty myös vakavahenkisesti ja runollisesti. Iittiläinen kansanlaulaja Taavi Uutela lauloi Erkki Ala-Könnille vuonna 1957 laulun, jonka oli kuullut 1800-luvun vaihteessa vanhalta laulajajätkältä Haapajärvellä. Laulun melodia on mukaelma ruotsalaisesta Vårvindar friska -melodiasta. Tätä poikkeuksellista laulua on vaikea mieltää junttalauluksi, vaikka Uutela sen sellaiseksi mainitseekin:

Lauluissa käsitellään seksuaalisuuteen liittyviä aiheita monimuotoisesti: toisinaan keskitytään kuvaamaan aktia ja anatomiaa pornografisen tarkasti, toisinaan haetaan Uutelan laulun tavoin tarinallisempaa kokonaisuutta. Huumori on läsnä lähes poikkeuksetta. Osa lauluista voidaan kuitenkin nähdä jopa seksuaalivalistuksellisina, kuten aiemmin mainittu Tuorilan talo, jonka päähenkilöiden antautuminen lihan himoille johtaa lapsen saamiseen.

Maaninkalainen Otto Jääskeläinen lauloi tallentajalleen Helsingissä vuonna 1938 muutamia “pökäleiksi” kutsumiaan vanhankantaisia lauluja sekä loitsuja. Yksi lauluista on vanha valssi, joka pui poikkeuksellisen rehelliseen sävyyn nuoren miehen ajatuksia sukupuolisesta kanssakäymisestään ja raottaa ehkä samalla aikansa yhteiskunnan suhtautumista ja käsityksiä liittyen seksiin. Tässä laulun esittävät Jimmy Träskelin ja Sampo Korva:

Ja kun sinä olit jätkän kanssa kai aivan päälletyksin vaan
Sun freisun pree ja rallalalee ja aivan päälletyksin vaan

Ja äiti se sanoi tytöllensä jotta huoraksko aiot pyrkiä
Sun freisun pree ja rallalalee ja huoraksko aiot pyrkiä

No en aio mä huoraksi pyrkiä mutta mieleni tekee kyrpiä
Sun freisun pree ja rallalalee ja mieleni tekee kyrpiä

No nyt ei äiti muuta osannu mutta itku tuli hänellä kurkkuhun
Sun freisun pree ja rallalalee ja itku tuli hänellä kurkkuhun

Voi miten nuorena lapseni rakas oot turvasi pannunna mulkkuhun
Sun freisun pree ja rallalalee ja turvasi pannunna mulkkuhun

Ja voi noita ämmiä saakelin tammoja kun meitä naimasta estävät
Sun freisun pree ja rallalalee ja kun meitä naimasta estävät

Kun luoja on luonunna sellaset kalut jotka ihmisen iän kestävät
Sun freisun pree ja rallalalee ja ihmisen iän kestävät

Oli sisältö mitä hyvänsä, seksuaaliset aiheet ovat onnistuneet kirvoittamaan kansan suusta mitä mielikuvituksekkaimpia värssyjä, jollaisia muunlaisista kansanlauluista saa hakemalla hakea – aivan kuin aihepiiriin liittyvien estojen ylittäminen olisi rikkonut estot myös kielenkantimissa!

Voidaan vain arvailla, kuinka suuri osa tällaisista suullisena perimätietona eläneistä lauluista on päätynyt perinteenkerääjien papereihin tai nauhoille. Aihepiiriin liittyvien asenteiden vuoksi voidaan kuitenkin olettaa, että paljon on jäänyt taltioimatta. Lukemattomia lauluja on siksi todennäköisesti jäänyt ikuisesti tavoittamattomiin. Tällaisilla värssyillä on kuitenkin huomiota herättävän luonteensa vuoksi yksi valttikortti, joka voi pitää niitä hengissä: ne tarttuvat herkästi kuulijoidensa mieliin!

Kansanmusiikki-instituutin
Suomalaista eroottista kansanperinnettä -sarja:

Duo Pimperot:
Piika huusi pinkotinta
KICD 136, 2107