Laulujen sanoja

Tuorilan talo oli järven rannalla,
punaselta se hohti.
Näinhän se lauleli laulajapoika,
kun asteli taloa kohti.

“Kuka kuka hakkaa, kun Marjaana makkaa,
ja unehen kohta raukee?
Ilmoita ensin nimesi,
ei ennen se ovi aukee!”

“Janne on täällä ja ilosella päällä,
mielessä naimaretki.
Aukase Marja se kammaris ovi,
niin vietetään silohetki!”

“Voi Janneni rakas”, sanoi Marja ku avas,
että “minä olen vielä ehta,
mammani piika pikkarainen,
enkä minä antaa kehtaa.”

“Voi Marjaana rakas”, sanoi Janne ku avas,
että “en minä kiusaa kauaa.
Kun minä nousen sun vatsasi päälle,
niin kai sinä reitesi avaat!”

“Voi Marjaana rakas”, sanoi Janne ku makas,
että “minä löysin linnunpesän!
Sun jalkojes välissä on lämmin paikka,
ku Afrikassa kesä!”

Ja mikä oli nuorten naidessa,
ku heill’ oli täydet valjaat:
Jannella kalu oli kankea,
ja Marjalla reidet paljaat.

Jos joku tätä laulua laulaa tahtoo,
niin pankoon värssyn lisää:
Tuorilan Marjaana lapsen sai,
ja Janne-poika on isä.

Roomaskan Tiltu se neulojalikka,
oli sillä kaksi masiinaa.
Toisella päivät taajaan tikkaa,
toisella öisin harvempaan.

Ja se Tiltu se oli kyllä nätti likka,
ja nyt se on pantuna lauluksi,
kuinka Roomaskan Tiltu sen tärränsä telläsi
herroille ampumatauluksi.

Roomaskan Tiltun pillunkarvat
painoivat kahdeksan kiloa.
Niistäpä oli herra Syrjälälle
koko kesäksi iloa.

Roomaska sanoi: “Syrjälä,
pitäisitkö minua hyvänä?”
Syrjälä sanoi että synti on suuri,
ei saa panna pyhänä!

Mut Roomaska sanoi: “Hyvä ystävä,
ketkä meitä naimasta estävät,
kun luoja on antanut sellaiset kalut,
jotka ihmisen iän kestävät?”

Turvalan uunilla hyvä oli olla,
hulijumpa jekumia rilihumalei!
Kun kusi tuppas kulliin, niin alas täyty tulla,
huijai jekumia rilihumalei!

Turvalan tytöt sanoi tulkaa pojat tänne,
onhan teille maistunu pimpanliha ennen.

Turvalan Tiltu sanoi tulkaa pojat saunaan,
siellä pannaan lämmin rengas kylmän kullin kaulaan.

Ensin sitä kammarissa sokeria syötiin,
ja pilluakin kullilla leuoille lyötiin.

Turvalan vaari sanoi nyt ei enää auta,
ku sängyntolpat natisee ja karvamylly jauhaa.

Ennen oli kullit ku hanhilla kaulat,
mut nyt ne on hoikat ku pärekattonaulat.

Ennen sitä pantiin että selkäranka roiki,
mut nyt ei ole enää niitä sellasia poikii.

Kun minä kerran kuuntelin,
ku likka se unissansa jutteli,
että jos toi poika,
sorsansa sorja,
ois minun vieressäni!

Silloin minä häntä suutelisin,
ja hänen muniansa koittelisin
Voi herran jesta,
mikä autuus mullen
silloin koittaisi!

Hän panis minut sängylle seljälleen,
ja levittäis mun reiteni leviälleen
Ottais sen soman
kalunsa kovan,
painais mun läpeeni.

Oi, kun se tuntuu hyvälle!
Oi, painele sä poika vaan syvemmälle!
Painele sä aivan
lekkosia myöten,
äläkä ujostele!

Mut aamulla, kun hän heräsi,
oli hän minun vieressäni
Silloin hän häpes,
peittäen läpens
nous ylös seisovallen.

Sillon se likka heh, heh, hee!
Sillon se likka heh, heh, hee!
Sillon se heti
lahvista veti
punssia putellihin.

Punssia ku siinä maisteltiin,
ja toisiamme myöskin rakasteltiin,
niin silloin sen likan
vetinen vika
alusta höpötteli.

Sitten me maahan vaivuttiin,
lattialle asti me taivuttiin
Sillon meil ol hiki,
ku toisiamme liki
aikamme telmittihin.

Rouvalla oli yy-yy-yrkä
joll oli iso kyy-kyy-
kyrsänmäellä punanen talo,
viljaa täynnä joka lato.

Voi sen rouvan onnea!
Voi sen rouvan onnea!

Rouvalla oli pää-pää-pässi
joka sitä aina hää-hää-
hätyytteli saunatiellä,
kun se oli aina siellä.

Voi sen rouvan onnea!

Miehen nimi oli Juu-Juu-Jussi
joka sitä aina nuu-nuu-
nukutteli kiikkustuolis
ettei rouva muista huolis.

Voi sen rouvan onnea!

Tyttären nimi oli Aa-Aa-Anna
joka antoi paa-paa-
panttia vastaan paljon rahaa,
ettei mieli oisi paha.

Voi sen rouvan onnea!

Toisen tyttären nimi oli Lii-Lii-Lillu
joka oli takapii-pii-
takapihalla piikain kanssa,
tanssimassa iloissansa.

Voi sen rouvan onnea!